Seuraava matkakohde oli siis Yagyakarta kaupunki Indonesian Java saarella. Paikka on tunnettu leppoisasta ilmapiiristä, ystävällisistä ihmisistä ja hienoista nähtävyyksistä. Lennot oli vaan 45e, joten pakkohan mesta oli käydä kattomassa. Luvassa hieman pitkä postaus, mut se on vaan hyvän reissun merkki :)
Eikä ollu tosiaan turha reissu. sillä paikka oli ehkä yks parhaimmista paikoista missä oon käyny ja antoisimmista viikonloppureissuista täälläpäin. Paikan päällä vietetyt 5 päivää oli kyllä täynnä menoa ja meininkiä. Allekirjoittanu suuntas paikan päälle siis keskiviikkona ja muu porukka tuli perästä perjantaina. Majoitus löyty reppureissaajien suosimalta alueelta 7e/yö hintaan. Reppu huoneeseen ja ei muuta ku ottamaan selvää pitikö huhut mestasta paikkansa. Keskiviikko meni keskustan alueeseen ja paikalliseen ilmapiiriin tutustuessa ja paikka vaikutti tosi hyvältä. Iltasella suuntasin aiemmin päivällä löytyneeseen ravintolaan täyttämään kurnivaa mahaa paikallisella hyvällä ja opiskelijahintaisella pöperöllä (2-3e bisse+ruoka) Raflasta löyty myös ilokseni livebändi, joka soitteli Jimi Hendrixiä, The Doorsia jne, joten siinä kelpas illallistaa hyvän musiikin ja seuran parissa. Paikallisista koostuva porukka siis kutsu mut liittymään niiden seurueeseen :) Ilta venähtiki siinä sitten melkeen yhteen asti turinoiden niitä näitä ja huonoja juttuja kertoen.
Nukkumattia ei kerenny kauaa treffaamaan ku herätys oli jo 05.00 ja suuntana http://wikitravel.org/en/Borobudur ja http://wikitravel.org/en/Prambanan Molemmat huikeita nähtävyyksiä. Jälkimmäinen temppelialue on ottanu aikojen saatossa aika pahasti damagea maanjäristyksistä ja alueella sijaitseeki noin 200 suht vaikeeta palapeliä, ku suurin osa temppeleistä on enää kasa kiviä. Kiviä on myös lipastettua talojen rakentamiseen, joten ei oo ihan helpoin rasti entisöijillä rakentaa temppeleitä uusiksi.
Perjantaina ennen 6 hengen saksalais/sveitsiläis -vahvistusdivisioonan saapumista kävin kurkkaamassa keskustan sulttaanin palatsin alueen, "vesilinnakkeen" ja lintumarketin. Vesilinnake on tosin ollu kuivillaan viimeiset vuodet, mut mielenkiintoinen paikka, jossa on ollu mm. vedenalainen moskeija.
Seitsemän hengen delegaatiolla buukattiin sit minibussi ja otettiin suunnaksi Mt. Merapi ja kunnianhimoinen tavoite oli kivuta ~3000m korkealle nyppylälle. Mt. Merapi on Indonesian aktiivisin tulivuori ja se on viimeeks purkautunu vuonna 2006. Odotettavissa oli siis mitä mielenkiintoisin reissu. Ensimmäinen etappi oli vuoristokylä, josta saatiin mukaan 2 englanta puhumatonta opasta, lamppuja ja takkeja vuokralle. Ylhäällä oli kuuleman mukaan noin 5 astetta lämmintä, joka myöhemmin osoittautu ihan korrektiksi tiedoksi. Matkaan startattiin 00.30 aikaan yöllä ja huippu oli tarkotus saavuttaa auringonnousuun mennessä eli noin. 05.00 aikoihin. Polku alkoi oppaan mukaan noin. 1000 metristä, joten nousua oli 2000m, puuuuh.
Nousu huipulle oli hieman vaativampi mitä oltiin kuviteltu. Osa matkaseurueesta oli käyny muilla vuorilla kaakkois-Aasiassa aiemmin ja pienissä mielissämme kuviteltiin edessä olevan kevyttä patikointia ja hienoja maisemia, kuten aiemminki. Niinpä niin..Patikointi oli välillä kirjaimellisesti kiipeämistä käsiä käyttäen ja suht jyrkkiä nousuja. Varusteet oli myös luokkaa Ö, allekirjoittaneella mm. superstarit ja osalla porukasta jopa farkut :) Ei näin..Onneksemme matkaa taitettiin yöllä, joten määränpää ei ollut näkyvissä, vaan nähtiin ainoastaan edessämme kauempana matkaa taittavien kiipeilijöiden valot. Takaisin tullessa tuumailtiin, että ois voinu olla nihkeessä jaksaa loppuun asti, jos ois nähny koko komeuden kerralla.
Muttamutta, sieltä se rikin katku alkoi lähestyä ja vastaan alkoi tulla myös savuavia rakoja vuoressa. Viimeinen tunti oliki suht jyrkkää nousua kivikossa ja perille selvis lopulta Peter, Phillip, Sarah ja mä. Kolme muuta seurueesta jätti leikin kesken jo puolessa välissä..Menomatkaan meni n 4.5h tuntia ja määränpää saavutettiin just auringonnousuun. Ei voi kyllä sanoin kuvailla miltä tuntu päästä ylös huipulle..Ihan huikeet näkymät, fiilis ja tunnelma. Yks parhaimpia kokemuksia koskaan! Huipulla sit tsillailtiin puolisen tuntia, heiteltiin ylävitosia hyvästä suorituksesta ja mm. lämmiteltiin levyttämällä lämpimän hiekan päällä. Ei ollu nimittäin lämpimin paikka olla huipulla hiestä märissä kamppeissa..Onneksi aamun sarastus alkoi hieman lämmittämään ilmaa, kun lähdimme suuntaamaan takaisin kohti vuoristokylää.
Paluumatka ei myöskään ollu ihan peace of cake kuten arvata saattaa, mutta onneks vähän helpompi mitä ylöspäin meno. Näkymät oli paluumatkalla myös aivan käsittämättömän hienot ja vasta nähdessä koko vuoren ja reitin päivänvalossa hoksas kuin kauakana sitä käytiin :) Yhteensä matkaa taitettiin n. 8 tuntia, jonka aikana kyllä huomas että vaihtoaika Singaporessa on tehny tehtävänsä allekirjoittaneen kunnolle..Viimeiset 1,5kk on menny lähinnä mahaa venyttäessä. Selityksenä tietty se, että ollu pari kertaa kipeenä ja sit näitä pakollisia reissuja on kans ollu ;)
Noobelit taulussa sit hypättiin autoon ja suunta takas Jogjaan (Yogyakartan lempinimi). Tunnin matka meni näppärästi torkkuen ja perillä sit lounas nassuun ja unta palloon. Edessä oli nimittäin vielä reissun viimeinen rasti, Philipin synttärikemut.
Synttärikemuissa oli vaan pieni mutta..Meikäläisen lento Singaporeen takas oli sunnuntaiaamuna 07.25, mutta en halunnu missata Philipin synttäreitä. Sotasuunnitelmana oli siis skipata hotellihuoneen ottaminen lauantai-sunnuntai yöksi ja valvoa lennon lähtöön asti juhlistaen Philipin ikääntymistä..Näin se homma toimii ja selvää säästöä, kun ei tarvii maksaa hotellihuoneesta, hahhaa. Plääni toimiki ihan näppärästi ja ilta oli ikimuistoinen. Oppaaksi clubeille saatiin Peterin kaveri, joka tekee työharjoittelua Yogyakartalla. Clubireissun jälkeen suunnattiin sit Philipin ja Peterin hotellille, jossa mulla oli reppu ja muut kamat. Siinä oli kuitenki vielä pari tuntia aikaa ennen kentälle siirtymistä, joten päätettiin Phipsin kanssa mennä vielä pulikoimaan altaaseen aamu/yöuinnille. Nukkuminen on ihan yliarvostettua, kuten on monesti jo todettu. Mut pakko myöntää, että lapset älkää kokeilko samaa kotona. Kiipeillä eka vuorella yön yli 8 tuntia, nukkua kolmen tunnin päikkärit ja sit valvoa (juhlia) aamu seitsemään asti seuraavana päivänä. Mut oli se sen arvoista :)
Summasummarum, yks parhaimmista reissuista tähän asti ja Indonesiaan pitää päästä uudestaan. Hienoja paikkoja, mukavia ihmisiä, halpaa, hyvää ruokaa jne. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti