Porukka vähenee ja pidot paranee

Vai miten se menee..Jussi suuntasi kohti Kambozaa keskiviikkoaamuna ja Hilda ja Jarno lähti iltasella yöjunalla Kuala Lumpuria. Eli täällä pidetään kämppää pystyssä Philipin kanssa maanantaihin asti. On tullu nähtyä muitaki vaihtarikavereita pitkin viikkoa ruokailujen ja kaljalla käyntien merkeissä ja monet heipat on sanottu.

Viikko takaperin pidettiin myös meidän kämpän tuparit/läksiäiset, johon saatiin hyvä parinkymmenen hengen iskuosasto hommaamaan ensimmäistä varoitusta, mut ei kuulunu mitään valituksia. Ilta sujui rattoisasti duriania ja hornaa maistattaen. Durian hedelmä on siis oikea paikallis"herkku" täällä, jonka makua on kuvailtu mm. mädän kananmunan ja sipulin sekoitukseksi. Hajun on samaa luokkaa ja nämä kuvailut mausta pitivät paikkansa. Koko porukasta taisi löytyä kolme, jotka "pitivät" mausta ja loput nauttivat oman osuutensa enemmän ja vähemmän nikotellen..Jokaisen vieraan oli siis maistettava tätä ihanuutta, ennen kuin sai osallistua hornan maistamiseen ja illan kemuihin. Hohhoo..Hengitys löyhkäten mädälle kananmunille tämä sekalainen joukko siirtyi sitten jossain vaiheessa Singaporen yöelämään aiheuttamaan hämmennystä. Hieno ilta hienossa seurassa.

Tänään oli myös viimeinen tentti, joten edessä olis parin kuukauden loma opiskeluista reissailun merkeissä. Kaikki kolme tenttiä meni ihan ok ja eiköhän sieltä se noin. 20 opintopistettä tule. Pysyy Kelakin tyytyväisenä.

Summa summarum, lukukausi on menny tosi nopeasti ja tuntuu kuin vasta ois saavuttu tänne. Singapore kaupunkina on hyvä paikka asua, jos näin sanotaan. Kaupunki on turvallinen, joukkoliikenne toimii, elinkustannukset (paitsi asuminen) on suht edulliset jne. Kulttuuri tuntuu olevan vain kovin bisnes- ja menestymiskeskeistä ja töissä painetaan usein pitkää päivää. Singaporen hallinnossa on myös omat metkunsa, mutta niistä löytyy enemmän juttua netistä/kirjoista..Tästä pätkästä löytyy hauskoja pointteja mistä porukka ei tykkää :) http://www.youtube.com/watch?v=3S0mEJ-aajM Suosittelen.

Maanantaina on sit aika startata matka ympäri kaakkois-Aasiaa. Kohteena Thaimaa, Kamboza, Laos, Vietnam ja Hong Kong..Ainakin. Sitä ku ei koskaan tiedä mihin päätyy. Sitä ennen kuitenki vielä kolme päivää aikaa pyöriä Singaporessa ja käydä ainakin night safari kattomassa, ku en oo saanu sitä vielä tehtyä 4 kuukauden aikana. Lauantaina oli tarkoitus käydä mutka vielä Malesiassa Johor Barhussa ja laittaa sieltä paketti Suomeen, ku Singaporesta ei saa lähetettyä ku lentopostilla ja se on aika kallista. Malesian puolelta saa laitettua puoli-ilmasella meriteitse paketin, joten pistän siinä menemään läppärin ym ylimääräiset sälät mitä on kertyny. Aikaahan tämä vie 2-3kk, mutta ei se allekirjoittanukkaan oo Suomessa kovin paljoo aiemmin. Rinkan painon jos sais siihen 8-10 kiloon, nii ois bueno lähtee reissuun. Paljoo sen enempää sitä ei tarvii täälläpäin :) Nyt kuitenki kohti intialaista raflaa ja illallista, sekä muutamaa hyvin ansaittua huurteista näin viimeisen tentin ja loma kunniaksi, bolla!

Lukuviikko....Thaimaassa!

Viimeiset kaks viikkoa on pyörähtäny sit käyntiin täällä Singaporessa..Jumaleissön mitä vauhtia on kuukaudet menny ja tuntuu siltä, että vasta tänne tultiin. Nyt on tosiaan lukukausi ohi lukuunottamatta tenttejä, joita ois edessä kolmisen kipaletta. Opiskelut täällä on menny mukavasti ja noissa kolmessa kurssissa on ollu sopivasti hommaa ja ihan mielenkiintosia kursseja vieläpä, joten ei oo valittamista.

Paikallinen opiskelukulttuuri ottaa tän tenttiajan aika tosissaan ja se saa jopa vähän hupaisia piirteitä, ku esim. Subway ja McDonald's pidetään auki 24/7 campus alueella, jotta ahkerat tentteihin lukijat sais ruokaa. Sit myös kirjastossa on 24/7 aukiolevia huoneita, että voi tenttiin lukijat lukee siellä yön yli ja ottaa vaikka muutaman tunnin tirsat lattialla ja jatkaa sitten..Sitä nämä paikalliset tekee kyllä muutenki, että nuokkuu jonku pöydän päällä keskellä päivää :) Me sentään nukutaan Suomessa kunniallisesti luennolla.

Mut näin tunnollisena vaihto-opiskelijana hyödynsin tietenki tämän ensimmäisen osan lukuviikosta (viime viikon) ottamalla äkkilähdön Thaimaaseen ja Krabi nimiseen kaupunkiin, josta matka jatkui Ao-Nangille ja tarkemmin vielä Ton Sai biitsille. Mesta on kiipeilijöiden pyhättö, jonne jokainen kiipelyä harrastava varmasti haluais. Harmi, että toi apinointi ei oo kiipeilymielessä mun juttu, mut kyllä siellä muutenki sai ajan kulumaan. Jotku fanaatikot majailee alueella kuukausikaupalla ja kiipeilee eri reittejä, joita löytyy kuulemma yli 800.

Alkuperäinen suunnitelma oli käydä reissulla myös Phi Phillä, mutta paikassa oli sen verran hyvä ilmapiiri, että pysyteltiin sit siellä ainoastaan. Osasyy oli myös Phi Phin kalleus ja porukan määrä. Eli tapahtui perinteiset "Otetaan me huone vielä yhdeksi yöksi....Ja vielä yhdeksi.." Tuolla oli halpaa ja sopivasti porukkaa :) Alueelta löytyy myös viimesen päälle hienoja lomaresortteja pienen matkan päässä, mut tuo Ton Sai biitsi oli täynnä reppureissaajia ja kiipelijöitä.

Lukuviikkoa kun oltiin viettämässä, niin reissu aloitettiin keskiviikkoillan (perinteinen opiskelijoiden ilta) kunniaksi tutustumalla viereiseen Chill Out baariin, jossa reggae soi ja meno ois ollu varmasti itselleen Bob Marleylleki sopivaa. Riippumatto ja uskomaton maisema yhdistettynä kylmään huurteiseen ja hyvään seuraan oli enemmän mun mieleinen lukuviikko :) Tosin pientä miinusta pitää antaa, uskokaa tai älkää, koleasta säästä. Ilmeisesti täällä Singaporessa tottunu meleko lämpimään, ku Thaikkulassa tuntuu vähä vilposalta..

Neljän päivän aikana tuli käytyä myös snorklailemassa ja melomassa. Snorklausreissu oli snorklauksen kannalta aika perusreissu, mut oheistoiminta kuten illallinen ja yöuinti "hohtavassa vedessä" oli aivan mahtavat. Illallinen tarjoiltiin siis autiolle saarelle/rannalle, jonne ruoka tuotiin mantereelta ja siinä sitten nautittiin aivan älyttömän hyvää thai-ruokaa auringon laskiessa ja öljysoihtujen valaistessa lopussa kattausta. Yöuinnilla käytiin sit pimeän luolaston edessä, jossa hohtavan veden tarjoilee planktonit, jotka alkavat hohtaa fosforin värisenä, kun vettä pärskyttää. Oli aika maagista tuijottaa sinisenä hohtavaa vettä ja pieniä "fosforipisteitä" ympärillä.

Rentouttavan neljän päivän jälkeen oli sit aika palata Singaporeen sunnuntaina ja alottaa oikeesti lukeminen niihin kolmeen tenttiin. Ensimmäinen koitos ois eessä torstaina ja tässä mä silti näpyttelen blogia...Tais jäädä motivaatio sinne riippumattoon Thaikkulaan. Onneks on suht mielenkiintosta luettavaa edessä mm. caseja Facebookista, Googlesta ja Symbianista :) Mutjoo, kuvia reissusta löytyy naamakirjasta sit jossain vaiheessa kunhan saan ne käytyä läpi.

Aktiivilomailua Yogyakartalla!

Seuraava matkakohde oli siis Yagyakarta kaupunki Indonesian Java saarella. Paikka on tunnettu leppoisasta ilmapiiristä, ystävällisistä ihmisistä ja hienoista nähtävyyksistä. Lennot oli vaan 45e, joten pakkohan mesta oli käydä kattomassa. Luvassa hieman pitkä postaus, mut se on vaan hyvän reissun merkki :)

Eikä ollu tosiaan turha reissu. sillä paikka oli ehkä yks parhaimmista paikoista missä oon käyny ja antoisimmista viikonloppureissuista täälläpäin. Paikan päällä vietetyt 5 päivää oli kyllä täynnä menoa ja meininkiä. Allekirjoittanu suuntas paikan päälle siis keskiviikkona ja muu porukka tuli perästä perjantaina. Majoitus löyty reppureissaajien suosimalta alueelta 7e/yö hintaan. Reppu huoneeseen ja ei muuta ku ottamaan selvää pitikö huhut mestasta paikkansa. Keskiviikko meni keskustan alueeseen ja paikalliseen ilmapiiriin tutustuessa ja paikka vaikutti tosi hyvältä. Iltasella suuntasin aiemmin päivällä löytyneeseen ravintolaan täyttämään kurnivaa mahaa paikallisella hyvällä ja opiskelijahintaisella pöperöllä (2-3e bisse+ruoka) Raflasta löyty myös ilokseni livebändi, joka soitteli Jimi Hendrixiä, The Doorsia jne, joten siinä kelpas illallistaa hyvän musiikin ja seuran parissa. Paikallisista koostuva porukka siis kutsu mut liittymään niiden seurueeseen :) Ilta venähtiki siinä sitten melkeen yhteen asti turinoiden niitä näitä ja huonoja juttuja kertoen.

Nukkumattia ei kerenny kauaa treffaamaan ku herätys oli jo 05.00 ja suuntana http://wikitravel.org/en/Borobudur ja http://wikitravel.org/en/Prambanan Molemmat huikeita nähtävyyksiä. Jälkimmäinen temppelialue on ottanu aikojen saatossa aika pahasti damagea maanjäristyksistä ja alueella sijaitseeki noin 200 suht vaikeeta palapeliä, ku suurin osa temppeleistä on enää kasa kiviä. Kiviä on myös lipastettua talojen rakentamiseen, joten ei oo ihan helpoin rasti entisöijillä rakentaa temppeleitä uusiksi.

Perjantaina ennen 6 hengen saksalais/sveitsiläis -vahvistusdivisioonan saapumista kävin kurkkaamassa keskustan sulttaanin palatsin alueen, "vesilinnakkeen" ja lintumarketin. Vesilinnake on tosin ollu kuivillaan viimeiset vuodet, mut mielenkiintoinen paikka, jossa on ollu mm. vedenalainen moskeija.

Seitsemän hengen delegaatiolla buukattiin sit minibussi ja otettiin suunnaksi Mt. Merapi ja kunnianhimoinen tavoite oli kivuta ~3000m korkealle nyppylälle. Mt. Merapi on Indonesian aktiivisin tulivuori ja se on viimeeks purkautunu vuonna 2006. Odotettavissa oli siis mitä mielenkiintoisin reissu. Ensimmäinen etappi oli vuoristokylä, josta saatiin mukaan 2 englanta puhumatonta opasta, lamppuja ja takkeja vuokralle. Ylhäällä oli kuuleman mukaan noin 5 astetta lämmintä, joka myöhemmin osoittautu ihan korrektiksi tiedoksi. Matkaan startattiin 00.30 aikaan yöllä ja huippu oli tarkotus saavuttaa auringonnousuun mennessä eli noin. 05.00 aikoihin. Polku alkoi oppaan mukaan noin. 1000 metristä, joten nousua oli 2000m, puuuuh.

Nousu huipulle oli hieman vaativampi mitä oltiin kuviteltu. Osa matkaseurueesta oli käyny muilla vuorilla kaakkois-Aasiassa aiemmin ja pienissä mielissämme kuviteltiin edessä olevan kevyttä patikointia ja hienoja maisemia, kuten aiemminki. Niinpä niin..Patikointi oli välillä kirjaimellisesti kiipeämistä käsiä käyttäen ja suht jyrkkiä nousuja. Varusteet oli myös luokkaa Ö, allekirjoittaneella mm. superstarit ja osalla porukasta jopa farkut :) Ei näin..Onneksemme matkaa taitettiin yöllä, joten määränpää ei ollut näkyvissä, vaan nähtiin ainoastaan edessämme kauempana matkaa taittavien kiipeilijöiden valot. Takaisin tullessa tuumailtiin, että ois voinu olla nihkeessä jaksaa loppuun asti, jos ois nähny koko komeuden kerralla.

Muttamutta, sieltä se rikin katku alkoi lähestyä ja vastaan alkoi tulla myös savuavia rakoja vuoressa. Viimeinen tunti oliki suht jyrkkää nousua kivikossa ja perille selvis lopulta Peter, Phillip, Sarah ja mä. Kolme muuta seurueesta jätti leikin kesken jo puolessa välissä..Menomatkaan meni n 4.5h tuntia ja määränpää saavutettiin just auringonnousuun. Ei voi kyllä sanoin kuvailla miltä tuntu päästä ylös huipulle..Ihan huikeet näkymät, fiilis ja tunnelma. Yks parhaimpia kokemuksia koskaan! Huipulla sit tsillailtiin puolisen tuntia, heiteltiin ylävitosia hyvästä suorituksesta ja mm. lämmiteltiin levyttämällä lämpimän hiekan päällä. Ei ollu nimittäin lämpimin paikka olla huipulla hiestä märissä kamppeissa..Onneksi aamun sarastus alkoi hieman lämmittämään ilmaa, kun lähdimme suuntaamaan takaisin kohti vuoristokylää.

Paluumatka ei myöskään ollu ihan peace of cake kuten arvata saattaa, mutta onneks vähän helpompi mitä ylöspäin meno. Näkymät oli paluumatkalla myös aivan käsittämättömän hienot ja vasta nähdessä koko vuoren ja reitin päivänvalossa hoksas kuin kauakana sitä käytiin :) Yhteensä matkaa taitettiin n. 8 tuntia, jonka aikana kyllä huomas että vaihtoaika Singaporessa on tehny tehtävänsä allekirjoittaneen kunnolle..Viimeiset 1,5kk on menny lähinnä mahaa venyttäessä. Selityksenä tietty se, että ollu pari kertaa kipeenä ja sit näitä pakollisia reissuja on kans ollu ;)

Noobelit taulussa sit hypättiin autoon ja suunta takas Jogjaan (Yogyakartan lempinimi). Tunnin matka meni näppärästi torkkuen ja perillä sit lounas nassuun ja unta palloon. Edessä oli nimittäin vielä reissun viimeinen rasti, Philipin synttärikemut.

Synttärikemuissa oli vaan pieni mutta..Meikäläisen lento Singaporeen takas oli sunnuntaiaamuna 07.25, mutta en halunnu missata Philipin synttäreitä. Sotasuunnitelmana oli siis skipata hotellihuoneen ottaminen lauantai-sunnuntai yöksi ja valvoa lennon lähtöön asti juhlistaen Philipin ikääntymistä..Näin se homma toimii ja selvää säästöä, kun ei tarvii maksaa hotellihuoneesta, hahhaa. Plääni toimiki ihan näppärästi ja ilta oli ikimuistoinen. Oppaaksi clubeille saatiin Peterin kaveri, joka tekee työharjoittelua Yogyakartalla. Clubireissun jälkeen suunnattiin sit Philipin ja Peterin hotellille, jossa mulla oli reppu ja muut kamat. Siinä oli kuitenki vielä pari tuntia aikaa ennen kentälle siirtymistä, joten päätettiin Phipsin kanssa mennä vielä pulikoimaan altaaseen aamu/yöuinnille. Nukkuminen on ihan yliarvostettua, kuten on monesti jo todettu. Mut pakko myöntää, että lapset älkää kokeilko samaa kotona. Kiipeillä eka vuorella yön yli 8 tuntia, nukkua kolmen tunnin päikkärit ja sit valvoa (juhlia) aamu seitsemään asti seuraavana päivänä. Mut oli se sen arvoista :)

Summasummarum, yks parhaimmista reissuista tähän asti ja Indonesiaan pitää päästä uudestaan. Hienoja paikkoja, mukavia ihmisiä, halpaa, hyvää ruokaa jne. Suosittelen.

Perhantian, paratiisi maan päällä.

Kaaah, viime postauksesta onki melkeen kuukausi. Oon ollu

laiskalla päällä, mut niin se aika rientää ja lukukausiki

täällä Singaporessa alkaa taittua loppua kohden. Viime viikot

on tullu vietettyä täällä Singaporessa normielämää viettäessä

ja viimeisin reissu oli Malesian puolelle Perhentian saarille. http://en.wikipedia.org/wiki/Perhentian_Islands

Nämä kaks huikeeta paratiisisaarta on kuuluisia hyvistä

sukelluspaikoista ja niiden perässä sinne lähdettiinki. Pitää

ottaa kaikki ilo irti tuosta luvasta kerta täälläpäin maailmaa

on ja hyviä sukellusmestoja riittää. Saaret sijaitsee Malesian

pohjoisosissa ja opiskelijabudjetilla ku reissattiin, nii

otettiin paikallisen VR:n tarjoama yöjuna maan pohjoisosiin.

Yöjuna oli varsin näppärä, halpa ja käytännöllinen vaihtoehto.

Osa reissukavereista ei saanu kunnolla nukuttua jostain syystä

junasta, mut allekirjottanu tökkäs earit korviin ja veti unta

palloon vähintän 9 tuntia. Matka kesti yhteensä jonku 13h.

Juna-asemalta taksi alle ja parhaimmillaan 150km/h

viidakkoteitä kylään, josta veneet lähti paratiisisaarille.

Malesiassa ei ilmeisesti tunneta nopeusrajoituksia ku

taksikuskiki ohitti tyynenrauhallisesti poliisiauton kapealla

tiellä mittarin näyttäessä 130 km/h. Satamakaupungista otettii

sit pikavenekyyti pienemmälle saarelle ja etsittiin kavereiden

etukäteen suosittelema majapaikka. Saatiin meidän porukalle

perhehuone 5 hengelle, joka oli tosi halpa (4e/yö/hlö) ja

siisti lämpimine vesineen ja ilmastointeineen. Ja porukkaanhan

kuului mä, Jussi, Jens, Peter ja Hannah. Hannahilla tais olla

välillä kestämistä neljän jannun kanssa, mut kyllä se ainaki

hyvin valehteli, että mukavaa oli :) Eka päivä meni nahkaa

grillatessa ja hyvällä pohjarusketuksella varustettuna säästyin

palamiselta toisin ku meidän saksalaisvahvistukset, jotka sai

mukavan ravunpunaisen ihon illaksi.

Saarella vietettiin yhteensä 3 päivää, jonka aikana käytiin

Jussin kanssa sukeltelemassa parissa eri kohteessa ja muuten

sit nautittiin vaan olosta. Saaret pyörii pääasiassa sukellus-

ja snorklauspaikkojen takia, joten muuta tekemistä sieltä ei

hirveesti sit löytyny. Pinnan alla tuli taas nähtyä monenmoista

uuttaa elukkaa ja hienoja maisemia. Ei voi muuta ku suositella

sukellusta kaikille :) Varsinki näissä vesissä..

Lauantaina illasta alko sit monsuunikausi näyttää tuloaan

kunnon rankkasateella. Parin minuutin aikana eka pisaroista oli

täys kaatosade, joka kesti noin pari tuntia. Samaan aikaan

saarelta katkes sähköt, joten vietettiin muutama tunti sit

pakollisesti romanttisissa merkeissä kynttilänvalossa. Onneks

ruokavehkeet oli ravintolassa kaasulla toimivia, nii ei

tarttenu nälissään olla. Saarille ei siis tule sähköä

mantereelta, vaan se tuotetaan generaattoreilla ja

tuulivoimalla, joten sähkökatkokset ei oo niin harvinaisia.

Muilla seurueen jäsenillä oli jo paluulippu sunnuntain

yöjunaan, mut allekirjoittaneella ei ja saatiin myös kuulla,

että ainakin kaikki makuupaikkaliput on myyty loppuun. Kerranki

mulla kävi kuitenki hyvä tuuri, sillä sukellusreissuilla

tutustuin kolmeen singaporelaiseen jannuun, joilla oli

paikallinen malesialainen tyyppi järkätty kyyditsemään heidät

takas satamakaupungista juna-asemalle. Singaporelaiset kaverit

lähti saarelta sattumoisin samana päivän ja liityin niiden

mukaan, jotta meidän loppu reissupoppoo mahtui yhteen taksiin.

Matkan aikana tämä malesialainen tyyppi kuuli, ettei mulla oo

lippua ja soitti juna-asemalla ja kysy lippua ja vastaus oli

että löytyy yks lippu ja vielä makuupaikka, vaikka ne piti olla

loppuunmyyty, jahhuu. Näillä lipunmyyjillä on varmaan eri

kiintiöt paikallisille ja turisteille :P Paluumatka sujui siis

yhtä leppoisasti ku tulomatkakin ja tällä kertaa päästiin ihan

kotiovelle asti Singaporeen, koska Malesian rautatieyhtiön yks

päätepysäkeistä on tuossa 200 metrin päässä meidän kämpiltä.

Käytännöllistä.

"Syys"loma!

Jepjep, tällä kertaa pääsin sit viettämään syyslomaa hieman erilaisissa merkeissä mitä Suomessa on tottunu. Lentokoneen nokka osoitti tällä kertaa Balia kohti ja paikan päällä vietettiin yhdeksän riemukasta päivää. Matkaan lähdettiin keskiviikkona ja takas Singaporeen tultiin 9 päivän jälkeen perjantaina sopivasti näkemään F1 GP.

Balilla otettiin suunnaksi Kuta beach, jonne suurin osa muistakin vaihtareista oli suuntaamassa. Vähintään 70 prossaa mun tuntemista vaihtareista suuntas lomaviikoksi Balille, joten tiedossa oli hyvää menoa ja meininkiä. Eka yö vietettiin porvarimeiningillä vähän kalliimmassa ja hienommassa hotellissa (22e/huone). Halpaa ku saippua tuoki on verrattuna Euroopan hintatasoon, mut silti piti löytää joku vielä halvempi, ku säästämisen mahdollisuus kerta oli :) Löydettiinki sitte soppeli ja siisti hotelli n.12e/huone, jossa majailtiin 3 seuraavaa yötä. Sen jälkeen vaihdettiin erään suomalaisen kaverin vinkistä vielä halvempaan, mutta siistimpään paikkaan, jossa pysyteltiin sit loppuaika.

Sunnuntaista eteenpäin oliki aika tuskaista löytää majapaikkaa, ku muslimien ramada loppui ja Indonesialaisilla alkoi jonkinasteinen loma. Koko Bali oli aivan täynnä viimeistä hotellia myöten ja mm. pari meidän kaveria joutu punkkaan lattialla yhen yön, ku ei ollu tilaa missään. Ja se paikka on oikeesti ihan täynnä hotelleja ja hostelleja, joten ei kyllä ois heti uskonu, että kaikki voidaan buukata. Onneksi siis kuitenki saatiin katto pään päälle, nii ei tarvinnu turvautua riippumattoon.

Torstai meni siis vielä paikkaan tutustuessa, mut perjantaina vaihdettiin sitte surffipökät jalkaan ja suunnattiin biitsille tarkoituksena aloittaa surffipojan ura. Alku nyt ei ainakaan ollu kovin lupaava :D Surffaaminen oli yllättävän rankkaa (ja turhauttavaa) puuhaa, ku 95% ajasta menee kauhomiseen ja sopivan aallon löytämiseen. Sitte ku sopiva aalto tulee ja ajotus on ees vähän oikee, nii seuraavaksi pitäis päästä ylös ja pysyä laudan päällä. Mut kyllä sitä sitte pienen harjoittelun myötä pääsiki jo oikeesti "surffaamaan", yeah! Seuraava kerta oliki sitten jo paljo helpompi. Pitänee alkaa kyseleen sponssisopimuksia jostain.. :P Or not. Tutustuttiin myös muutamaan suomalaiseen surffiopettajaan siellä, jotka anto surffivinkkejä. Aika ikävän ammatin on pojat löytäny..

Lauantaiaamuna luontoäiti päätti sit herättää meidät kesken komeus(krhm,krapula)unien maanjäristyksen avulla kuuden aikaan aamulla. Järistys meni kuitenki ohi ennen ku kerkes unihiekat karistaa silmistä. Philipin kanssa vaan vaihdettiin muutama lause, että "taitaa olla maanjäristys", "pitäiskö tehä jotain", "no ei se tunnu niin voimakkaalta", "ei niin" ja jatkettiin sit unia. Onneksi järistys ei sit jatkunu tai tullu jälkijäristyksiä. Nimeltämainitsemattomat muut matkaseuralaiset oli juossu parvekkeelle puolialastomina ja miettiny sopivaa pakoreittiä toisesta kerroksesta alas. Kuulemma paikalliset oli vähän kattonu pitkään poikien toimintaa :D Seuraavana päivänä sitten ooteltiinki sopivaa tsunamiaaltoa, jolla ois päästy kokeileen vaivalla hankittuja surffitaitoja.

Aaltoa ei kuitenkaa näkyny, joten piti keksiä jotain aktiviteettia. Päätettiin jatkaa meidän aktiivilomaa koskenlaskun merkeissä, joka tosin oli pienoinen pettymys meikäläiselle. Muutama isompi "koski" siinä matkalla oli mut pääasiassa aika hiljasta menoa. Automatkaki paikallisen liikenteen seassa oli jännittävämpi mitä tuo koskenlasku. Mut muuten se oli kokemuksena ihan jees lasketella alas keskellä viidakkoa ja välillä pysähtyä hyppimään jokeen pieneltä kielekkeeltä. Olo oli kuin tarzanilla konsanaan tosin ilman liiania,lannevaatetta ja yhtä komeeta hoilotusta.

Seuraavana oli sit vuorossa sukelluskurssin suorittaminen. Pari-kolme viikkoa sitten Tiomani saarella sattunu sukelluskärpäsen purema ei hellittäny, joten varattiin sitten 3 päivää kurssin suorittamiseen syyslomalla. Singaporelainen kaveri suositteli yhtä Scuba duba doo paikkaa Balilta, joten marssittiin sinne ja kyseltiin kurssista ja hinnoista. 240 e tuli kortille hintaa ja se sisälsi 5 sukellusta, kamppeet, kuljetuksen pohjoiseen avovesisukelluksia varten, majotuksen siellä, ruuat jne. Eli aika bueno paketti mun mielestä. Saatiin vielä opettajaksi kaverin suosittelema Su niminen veijari. Tää meidän opettaja oli aivan loistava ja se mm. sukelsi semmonen mikkihiiri sukellushuppu päässä. Ei kovin uskottavan näkönen, mut asiansa osaava ja ammattimainen tyyppi se oli. Ryhmään kuului mä, Jussi, Philipp ja yks indonesialainen vahvistus, eli opetus oli aika intensiivistä ja henkilökohtaista. Kelpas.

Homma alotettiin siis teoriaopiskelulla ja allassukelluksella ekana päivänä. Taidettiin kattoa noin 7 tuntia opetusvideoita ja sen lisäksi 2 tuntia altaassa, eli pitkää päivää painettiin. Seuraavana päivänä startattiin sit polla täynnä teoriatietoa saaren koillisosiin kohteena Tulamben. 3 tunnin ajomatka pohjoiseen sujui leppoisasti pilkkien ja nähden unia tulevista huikeista sukelluksista. Tulambenissa päästiin sit sukelteleen avovesissä ja kohteena heti toisella sukelluksella oli toisessa maailmansodassa Japanilaisten toimesta upotettu laivanraato http://www.divecenterbali.com/divesites/tulamben_wreck.htm Ja ei voi muuta ku sanoa, että olihan se hienoa! Hylkyä lähestyttäessä tuli mieleen Titanicin alku, jossa se keula alkaa hahmottua pikkuhiljaa. 120 metrinen hylky on aika komee näky, sekä muutenki koko vedenalainen maailma. Suosittelen lämpimästi, jos vaan saatte joskus mahdollisuuden suorittaa kurssi. Toki mm. Balilla pääsee sukeltaan ilman korttiaki, jos vaan rahaa löytyy, mut oman turvallisuuden kannalta on ehkä parempi hommata se peruskoulutus.

Sukeltaminen tuntu alusta asti aika helpolta ja mukavalta hommalta. Ekat sukellukset oli luonnollisesti vähä hakemista, eikä siellä 15 metriä syvällä pystyny ihan täysin rentoutuun. Neljän avovesisukelluksen jälkeen olo alko olemaan jo aika luottavainen ja sukeltamisesta nautti ihan eri tavalla. Varokaa vaan kaikki merenalaiset otukset tästä eteenpäin ku pääsen vauhtiin.

Torstaina sanottiin sit heipat Ahdin valtakunnalle ja matkattiin takas Kuta beachille. Viimesenä iltanahan pitää luonnollisesti järkätä pienet jäähyväisbileet, joten kerättiin poppoo kasaan ja suunnattiin Green Box "baariin". Se on pieni, mutta jo legendaksi noussut paikka Balilla, josta saa drinkkejä ja juomaa toodella halvalla. Drinkit oli 1-2e kipale ja shotit 0.7e tai jotain sinnepäin. Paikasta ei löydy siis istuimia eikä mitään, pelkkä myyntitiski mistä saa tilata juomaa. Mukava paikka pistäytyä ja hakea vaikka takeaway juomaa. Ilta jatku siitä sit Kutan isoimpaan yökerhoon, jossa vietettiin iltaa pitkän kaavan mukaan jonneki aamuun asti. Tän yökerhon ovelta löytyi myös aika uskottavan oloinen kaveri MP5 konepistooleineen. Vähän eri meininki mitä Suomen maaperällä. Ilmeisesti niiden parin vuoden takaisten yökerhopommitusten jälkeen turvallisuus otetaan aika vakavasti.

Kaikkinensa Bali oli mukava ja helppo lomapaikka. Hommat toimii ja kaikki tarpeellinen löytyy kyllä sieltä. Paljon siellä oli ausseja turisteina, mut Bali onki niille suomalaisten Kanaria. Eläminen on halpaa ja tekemistä riittää. Jos rauhallisempaa menoa haluaa, nii Balin saarelta löytyy kyllä iisimpiäki paikkoja, mistä ei löydy niin paljoo porukkaa. Saaren pohjoisosista löytyy myös ei-turistoituneita paikkoja, joissa kannattanee piipahtaa. Paljon jäi vielä paikkoja käymättä, joten sitä ei tiiä vaikka Balille tulis tehtyä toinenki reissu.

Viikonlopuksi tultiin sit takas haisteleen F1 sirkuksen tunnelmaa. Lauantaina käytiin alueen läheisyydessä vähän kurkkimassa autoja ja kuuntelemassa ääniä korvia särkevää mölyä. Lippuja ei valitettavasti saatu, joten piti tyytyä sit screenin tuijottamiseen ja äänten kuunteluun. Tai ois lippuja ollu vielä 300 euron hintaan. Kiitos ei. Ois ollu kyllä ihan kiva nähdä vormulat livenä, vaikken mikään fani olekaan. Pitää sit ens kerralla ostaa liput, jos tulee mahdollisuus nähdä formulat jossain.

Nyt sit arki jatkuu Singaporessa opiskelujen ja uusien reissujen suunnittelemisen merkeissä. Outo tunne, ku ei oo varattu lentolippuja seuraavaan kohteeseen, mut voipaha ottaa äkkilähdön jos siltä tuntuu :) Kiitos ja näkemiin tältä osin.

Rantalomailua ja isot kemut!

Kuala Lumpurin reissun jälkeen vietettiin 4 opiskelupäivää Singaporessa ja perjantaina startattiin taas uudelle reissulle. Tällä kertaa kohteena oli yks monista paratiisisaarista tässä lähialueilla ja iskuosasto oli vahvuudeltaan 7 hlö. Eli ihan mukava porukka ja yks naisvahvistuskin uskaltautui mukaan :D Paikan nimi oli Tioman Malesian rannikolla. Saari on yksi Malesian verovapaista paikoista, joten tottahan se meitä kiinnosti.. http://www.tioman.com.my/ Matkaan lähdettiin täältä 06.30 ja perillä oltiin 15.00 pintaan, eli lähes 9 tuntia matkustamista. Ensimmäinen etappi oli bussilla rannikolle, jossa hypättiin isoon paattiin. Bussimatka meni mukavasti nukkuessa, mutta venematka oli sen verran jäätävän kylmä ettei siellä pystyny nukkumaan. Näillä tuntuu olevan monessa paikassa asenne, että mikäli ilmastointi löytyy, niin sen pitää olla täysillä. Muita vaihtoehtoja ei tunneta. 1.5h matkan aikana tuli jo melkein ikävä Singaporen +32 astetta..

Saari itsessään oli aivan huikea ja hinnat oli sopivat opiskelijabudjetille. Buffet aamiainen 2e, illallinen 3-4e, bisse rantakapakassa 1e. Duty-free shopin hinnat oli sitten vielä alemmat, mut siellä ei käyty ku kerran hieman pitkän matkan takia..Hieman viiksettää, että Singaporeen ei saa tuoda Malesiasta yhtään alkoholia :) Oli nimittäin viskien hinnat polettu melko pohjaan. Majapaikasta maksettiin 4e/hlö ja hintaan sisältyi sopiva määrä ötököitä, manuaalisesti ladattava vessa, katkokset veden tulemisessa jne. Mut mökissä ei käyty kuin nukkumassa, joten eipä haitannu.

Reissun ehdoton kohokohta oli snorklausreissu. Meikäläinen ei oo aiemmin päässy näin kirkkaissa vesissä snorklailemaan ja kokemus oli aivan huikea. Käytiin 6 eri kohteessa ihmettelemässä koralleja, fisuja, meduusoja jne. Kummallisin löytö tais olla mureena, joka kuikki korallien välistä..Huikkasin pojille, että tulkaas kattoon ku on ruma elukka täällä ja Jussi sitten vanhana biologina tiesi sen olevan suht vaarallinen mureena, joten jätettiin se mörkö rauhaan ja suoritettiin tutkiskelua vähän kauempaa. Tuon snorklausreissun jälkeen oon kyllä varma, että kaivan jostain rahat laitesukelluskurssille. Yks tsäänssi suorittaa se ois viikon päästä Balilla, joten saapa nähä..Snorklailun lisäksi ei sitten tehtykään mitään erikoista, nautittiin vaan halvasta elämästä biitsillä juoden ja syöden hyvin. Kelpas.

Tiomanin saarelta kotiuduttiin maanantai-iltana ja seuraavaan reissuun lähtö oli jo torstaiaamuna ennen sianpieremää, joten kauaa ei keretty ihmetellä Singaporen maisemia. Pakolliset kouluhommat piti käydä vaan tekemässä ja reissuaminen jatku..On se ikävää ku tuo koulu meinaa vähän haitata tätä reissuelämää :D Tällä kertaa kohteena oli siis Thaimaa ja tarkemmin maailmankuulut Full moon -kekkerit. Näitä kemuja en suosittele missaamaan, mikäli satut pyörimään aasiassa täyden kuun aikaan. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) rannalta löytyy yli 25 000 sankaria bilettämässä erinäisten lavojen ja pöytien päällä sekä ympärillä. Full moon partyja lähdettiin taklaamaan viiden taistelijan voimin vahvistettuna myöhemmin parilla Hollantilaisella extramiehellä. Menomatkalle järjestettiin hieman luksusta elämään ja maksettiin 25e/hlö omasta yksityisestä minibussista lentokentältä satamakaupunkiin Don Sakiin, josta jatkettiin matkaa Ko Samuille. Hintaan sisältyi oma kuljettaja ja bensat, joten menomatka oli melkoisen mukava kun sai pysähtyä millon halus jne :) Matkalla pysähdyttiinki pari kertaa paikallisille ABC-asemille (lue: epämääräinen hökkelö, josta sai epämääräistä, mutta hyvää ruokaa ja juomaa).

Ko Samuilla suunnattiin suurimmalle Changawin biitsille, joka on jo pieni kaupunki. Löytyy mäkkärit, subwayt jne, eli ei kovin eksoottista meininkiä. Iso turistirysä mun mielestä, mut kyllä siellä yön vietti. Yks nasta reggae baari käytiin kurkkaamassa Lonelyn Planetin suosituksesta. Livebändi soitteli reggaemusiikkia alakerrassa ja yläkerrassa sai pelailla biljardia. Mukavan oloinen iso ja ilmava baari höystettynä hyvällä musiikilla..Off-seasonista johtuen paikka oli tosin lähes tyhjä, mutta voi vaan kuvitella kuinka hyvä meno siellä on high-seasonin aikaan.

Seuraavaksi siirryttiin sitten väljemmille vesille saaren pohjoisosiin Bo Phutin rannalle, josta löydettiin halpa majapaikka tukikohdaksi. Tämä oliki sitten jo parempi ja rauhallisempi paikka, vaikka samaa turistikamaa sielläki tarjottiin. Täällä oli hyvä keräillä voimia matkan päätarkoitusta varten :) Ko Samuilta ja tarkemmin Bo Phutista otettiin venekyyti Ko Phanganille mikä toimii areenana kuukauden isoimmille kemuille. Odotukset Full Moon partyista oli aika korkealla ja ne odotukset täytty helposti. Kemut oli huikeat vaikka olikin off-season ja porukkaa oli "vain" 5 000-8 000. Ranta täynnä bilettäjiä, halpaa juomaa, lämmin ilmasto, hyvää musiikkia...Lähes jokaisella vastaantulijalla oli kannossaan pieni ämpäri täynnä juomaa ja ei, nää ei oo tullu rannalle rakentaan hiekkalinnoja vaan ämpäri on Full Moon partyjen erikoisjuoma. Siihen tulee maun mukaan joko 2dl vodkaa tai viskiä, tölkki lantrinkia ja pieni pullollinen paikallista energiajuomaa. Tämmönen setti kustansi noin 2-4 e riippuen ottiko viskillä vai vodkalla :) http://shah24.files.wordpress.com/2008/03/n650055316_2604020_4705.jpg Ja tuo paikallinen energiajuoma on vähän eri tasoa mitä meikäläisten ED tai red bull. Tuo red bull antaa melkein aikuisten oikeesti siivet. Ei tullu väsy silmään kyllä kovin helposti noiden jälkeen..Asiaan kuului myös sotkeminen erilaisilla bodypainteilla, joten saatiin hommattua hyvät camovärit päälle illan aikana.

Bileet jatkui seuraavaan päivään, mutta allekirjoittanu matkas takas Ko Samuille 0700 aikaan. Viimeiset karanneet lampaat kotiutui joskus 1400 maissa seuraavana päivänä..Yks takaisku sattu, ku seurueemme hollantilainen vahvistus joutui ryöstön kohteeksi ja menetti noin 40e rahnaa ja halvan puhelimen. Sinne ei siis kannata ottaa mitään muuta mukaan, kuin rahaa. Tällä kaverilla oliki sitten pienimuotoinen probleema päästä takas meidän saarelle seuraavana aamuna rahatonna ja ilman puhelinta..Joku hyväsydäminen paikallinen opas sitten anto rahat paluulippuun ja taksiin, joten kaikki hyvin. Lauantai menikin sitten edellisen päivän tapahtumia kertaillessa ja kippurissa nauraen illan kommelluksille..

Bileiden jälkeen meillä oli vielä sunnuntai tuhlattavana, joten päätettiin vuokrata jonkinasteinen menopeli meidän seurueelle. Halvin vaihtoehto oli pieni Suzuki Jeep, joka oli myös oletettavasti halvin, jos sattuis pieni äksidentti. Pari tyyppiä lavalle, kuski ja kartturi sisälle ja eikun päristelemään ympäri saarta. Muutaman harjoittelukerran jälkeen vasemmanpuoleiseen liikenteen tottui ja uhreilta ja peltikolareilta säästyttiin. Tiettävästi. Saaren yksi hienoimmista paikoista on iso vesiputous, joka piti tottakai käydä kurkkaamassa. Näkymät oli hienot ja vesiputouksen juurella pääsi jopa vähän näyttämään uimamaisterin taitoja. Toinen hieno paikka oli kukkulan huipulle rakennettu temppeli, josta oli näkymät lähes koko saarelle..Maanantaina otettiin suunta takaisin kohti Phukettia, josta oli lennot takaisin Singaporeen. Tällä kertaa valittiin halvempi vaihtoehto, eli minibussi johon sai tulla myös muita kyytiläisiä..Tälle tuli hintaa noin 6-8e. Hienon hieno reissu kaikenkaikkiaan ja pieni polte jäi nähdä samat kemut uudelleen high-seasonin aikaan. Saa nähdä tuleeko mentyä uudestaan. Seuraavana kohteena on Bali syyslomaviikolla, eli tässä kerkee olemaan Singaporessa jopa 9 täyttä päivää :) Kuvia reissuista löytyy facebookista, holla!

N/A

Skädäm!

Pikkuhiljaa on asetuttu taloksi tähän meidän uuteen majapaikkaan. Naapurusto vaikuttaa mukavalta ja liikenneyhteydet on kans loistavat. Vieressä on mm. juna-asema, mistä lähtee junia 2-3 krt päivässä Malesiaan ja Thaimaaseen. Thaikkulaan asti ei ehkä jaksa junalla mennä, ku lentokoneella pääsee 50 eemelillä ees taas, mut Malesiaan voi hyvinki ottaa paikallisen VR:n tarjoaman kyydin. Muutamia naapureitaki on tullut jo jututettua ja alueella näyttää asuvan myös jonku verran meitä länsimaalaisia. Pari kertaa piti harrastaa pientä löytöretkeilyä ku lähettiin vähän "oikomaan" tutulta ja turvalliselta reitiltä, mut nyt alkaa olla alue jo tuttu :) Ja Philipin kanssa hölkättiin moottoritien pientareella pikku pätkä, ku ei päästy siitä yli mitenkään, eikä haluttu kääntyä takas samaa reittiä mitä tultiin. Tietääpähä ens kerralla..

Teh intternettiki saatiin tuossa eilettäin tänne ja siinä sitä oliki hommaaminen. Ensimmäinen probleema oli lyhyen sopimuksen löytäminen. Laajakaistasopparit oli kaikki parin vuoden mittasia, joka ois ollu meille turhan kallis ja 18 kk liian pitkä soppari. Sitten löydettiin 6 kk mobiililaajakaista joka vaikutti soppelilta meille. Seuraava ongelma tuliki sitte meidän opiskelijaviisumien kanssa. Nämä ku haluaa välttämättä semmosen viisumin, mikä on voimassa 6 kk ja meidän viisumit on voimassa vaan joulukuun loppuun. Argh. Ehdotettiin, että me maksetaan koko summa etukäteen, että niillä ei oo mitään hävittävää siinä jne, mutta ei. Onneksi sit yks mun uus tuttavuus Franklin lupas jeesiä. Se on täällä opiskelemassa pari vuotta ja sen viisumi on voimassa vuoteen 2011 asti..Tehtiin sitte soppari sen nimiin ja näin saatiin yhteys ulkomaailmaan taas :) Nyt se on sitte vastuussa kaikesta mitä me tehdään tällä liittymällä, kehkeh. Piratismin harrastamisesta kun täällä ei vaan taputeta päähän ja sanota, että elä tee toisten. Ehkä me ei kuitenkaan pissitä kaverin muroihin tuolla tavoin, eikä me tänne asti tultu kattoon leffoja läppäriltä :)

Torstaina sitten saatiinki vähä äksöniä arkielämään, ku Jarno soitti mulle ja kertoi, että meidän kämppä on täynnä savua. Tämän lisäksi keittiössä vilisi torakoita..Soitto vuokraisännälle selvitti sen, että siellä oli tehty jotain tuholaistorjuntahommia ja torakat oli valinnu meidän keittiön pakopaikaksi. Nooh, savu onneks hälveni päivän mittaan, mut keittiössä auki olleet leipäpussit ym oli roskiskamaa. Lattiat oli myös täynnä torakan raatoja, joita saatiin sit imuroida ja lakaista pois..Oisha niistä joku hurjempi tietenki laittanu vaikka paikallisen reseptin mukaan jonku torakkakeiton, mut me tyydyttiin heittämään ne roskiin. Ois ollu kyllä kiva vaan tietää etukäteen näistä myrkytyksistä..Ne on kuulemma kuukausittaisia rutiineja, eli pitää olla ens kuussa varuilla ja pistää keittiön viemäri umpeen. Torakoiden lisäksi on bongattu kämpästä myös pari gekkoa :) Ne on meidän lemmikit täällä, harmittomia kavereita jotka vaan vähä rapistelee..

Perjantaina startattiin sitte reissu naapurimaahan Malesiaan ja tarkemmin Kuala Lumpuriin. Yks paikallinen tyyppi järkkäs koko homman ja mukana oli 55 vaihtaria. Mahtavaa kun jotku jaksaa hyvää hyvyttään järkätä tommosia hommia. Ei tarvinnu ku hypätä bussiin ja kaikki oli hoidettu valmiiksi :) Majapaikkana toimi vähän iäkkäämpi huoneistohotelli, jossa majoituttiin 6 hlö/huone. Paikasta löytyi mm. uima-allas ja sali, joten ei valittamisen aihetta. Oli tosi mukava tutustua uusin vaihtareihin ja nähä vähän Kuala Lumpuria..Aikaa sightseeingiin oli tosin vaan lauantai, joten se puoli jäi vähän vähemmälle. Pe-la yönä tultiin siis maahan ja sunnuntaina takas Singaan. Pääasia oliki kyllä ainaki itelle muihin vaihtareihin tutustuminen.

Malesiassa ruoka oli vieläki halvempaa mitä Singaporessa, mut elektroniikka jopa kalliimpaa. Vaatteita sai kans aika edullisesti ja taksi oli suht halpa kunhan vaan vaati mittarin päälle. Tämä meinas käydä melko ärsyttäväksi, ku piti ettiä taksia, joka suostu käyttään mittaria. Ne siis yritti vaan kusettaa turisteja ja mittarin käyttämättä jättämäninen laitointa. Yks reissun kohokohtia oli buffet-ruokailu KL-tornissa http://en.wikipedia.org/wiki/Kuala_Lumpur_Tower Se maksoi noin 10e per naama :D Eli uskomattoman halpaa. Pelkkä lippu ylös olis ollu 6-7 e, mut onneks huomattiin tuo buffet. Halpa hinta johtui osin ramadan alkamisesta ja off-sesongista. Käytiin myös kurkkaamassa kuuluisat luolastot lähistöllä http://en.wikipedia.org/wiki/Batu_Caves Lauantai-iltana vietettiin sitte alottelikemut yhdessä majapaikan huoneistossa koko porukan kesken, josta matka jatkui paikalliseen Studio51:een :) Tai ainaki pihalla olevat luksusautot antoi ymmärtää, että kyseessä oli paikallinen näyttäytymispaikka..Sunnuntaina otettiin suunta sit takas Singaporeen, joten reissu oli suht lyhyt mut sitäki antoisampi. Kuvia löytyy facebookista ja koitan tänneki lisäillä vielä muutaman :) Nyt voiski olla aika ensimmäisille kouluhommille, ku on saatu nää tärkeimmät asiat hoidettua alta pois, kuulemisiin!