Kaaah, viime postauksesta onki melkeen kuukausi. Oon ollu
laiskalla päällä, mut niin se aika rientää ja lukukausiki
täällä Singaporessa alkaa taittua loppua kohden. Viime viikot
on tullu vietettyä täällä Singaporessa normielämää viettäessä
ja viimeisin reissu oli Malesian puolelle Perhentian saarille. http://en.wikipedia.org/wiki/Perhentian_Islands
Nämä kaks huikeeta paratiisisaarta on kuuluisia hyvistä
sukelluspaikoista ja niiden perässä sinne lähdettiinki. Pitää
ottaa kaikki ilo irti tuosta luvasta kerta täälläpäin maailmaa
on ja hyviä sukellusmestoja riittää. Saaret sijaitsee Malesian
pohjoisosissa ja opiskelijabudjetilla ku reissattiin, nii
otettiin paikallisen VR:n tarjoama yöjuna maan pohjoisosiin.
Yöjuna oli varsin näppärä, halpa ja käytännöllinen vaihtoehto.
Osa reissukavereista ei saanu kunnolla nukuttua jostain syystä
junasta, mut allekirjottanu tökkäs earit korviin ja veti unta
palloon vähintän 9 tuntia. Matka kesti yhteensä jonku 13h.
Juna-asemalta taksi alle ja parhaimmillaan 150km/h
viidakkoteitä kylään, josta veneet lähti paratiisisaarille.
Malesiassa ei ilmeisesti tunneta nopeusrajoituksia ku
taksikuskiki ohitti tyynenrauhallisesti poliisiauton kapealla
tiellä mittarin näyttäessä 130 km/h. Satamakaupungista otettii
sit pikavenekyyti pienemmälle saarelle ja etsittiin kavereiden
etukäteen suosittelema majapaikka. Saatiin meidän porukalle
perhehuone 5 hengelle, joka oli tosi halpa (4e/yö/hlö) ja
siisti lämpimine vesineen ja ilmastointeineen. Ja porukkaanhan
kuului mä, Jussi, Jens, Peter ja Hannah. Hannahilla tais olla
välillä kestämistä neljän jannun kanssa, mut kyllä se ainaki
hyvin valehteli, että mukavaa oli :) Eka päivä meni nahkaa
grillatessa ja hyvällä pohjarusketuksella varustettuna säästyin
palamiselta toisin ku meidän saksalaisvahvistukset, jotka sai
mukavan ravunpunaisen ihon illaksi.
Saarella vietettiin yhteensä 3 päivää, jonka aikana käytiin
Jussin kanssa sukeltelemassa parissa eri kohteessa ja muuten
sit nautittiin vaan olosta. Saaret pyörii pääasiassa sukellus-
ja snorklauspaikkojen takia, joten muuta tekemistä sieltä ei
hirveesti sit löytyny. Pinnan alla tuli taas nähtyä monenmoista
uuttaa elukkaa ja hienoja maisemia. Ei voi muuta ku suositella
sukellusta kaikille :) Varsinki näissä vesissä..
Lauantaina illasta alko sit monsuunikausi näyttää tuloaan
kunnon rankkasateella. Parin minuutin aikana eka pisaroista oli
täys kaatosade, joka kesti noin pari tuntia. Samaan aikaan
saarelta katkes sähköt, joten vietettiin muutama tunti sit
pakollisesti romanttisissa merkeissä kynttilänvalossa. Onneks
ruokavehkeet oli ravintolassa kaasulla toimivia, nii ei
tarttenu nälissään olla. Saarille ei siis tule sähköä
mantereelta, vaan se tuotetaan generaattoreilla ja
tuulivoimalla, joten sähkökatkokset ei oo niin harvinaisia.
Muilla seurueen jäsenillä oli jo paluulippu sunnuntain
yöjunaan, mut allekirjoittaneella ei ja saatiin myös kuulla,
että ainakin kaikki makuupaikkaliput on myyty loppuun. Kerranki
mulla kävi kuitenki hyvä tuuri, sillä sukellusreissuilla
tutustuin kolmeen singaporelaiseen jannuun, joilla oli
paikallinen malesialainen tyyppi järkätty kyyditsemään heidät
takas satamakaupungista juna-asemalle. Singaporelaiset kaverit
lähti saarelta sattumoisin samana päivän ja liityin niiden
mukaan, jotta meidän loppu reissupoppoo mahtui yhteen taksiin.
Matkan aikana tämä malesialainen tyyppi kuuli, ettei mulla oo
lippua ja soitti juna-asemalla ja kysy lippua ja vastaus oli
että löytyy yks lippu ja vielä makuupaikka, vaikka ne piti olla
loppuunmyyty, jahhuu. Näillä lipunmyyjillä on varmaan eri
kiintiöt paikallisille ja turisteille :P Paluumatka sujui siis
yhtä leppoisasti ku tulomatkakin ja tällä kertaa päästiin ihan
kotiovelle asti Singaporeen, koska Malesian rautatieyhtiön yks
päätepysäkeistä on tuossa 200 metrin päässä meidän kämpiltä.
Käytännöllistä.
